Sain talvella uuden työtoverin. Hän on innostunut, nuori, osaava nainen. On ihana katsoa niin innostunutta työntekijää. Olinkohan itsekin jo työurani alussa noin kiinnostunut kaikesta uudesta? Hyvänen aika sentään, itse olin samassa tilanteessa 22 vuotta sitten. Olen työskennellyt tuon ajan saman työnantajan palveluksessa. Miten tuo aika onkaan rientänyt! Työni aloitin ikään kuin vahingossa – epäilen, että moni muukin on aloittanut uransa samalla tavalla. Nuorena, vastavalmistuneena sain tarjouksen kahdesta työpaikasta, toinen jo edesmenneen pankin palveluksesta ja nykyiseltä työnantajalta. Nykyinen voitti, koska sen tarjoamaan työpaikkaan oli lyhyempi työmatka. Näin jälkikäteen voin todeta, että valinta oli oikea, vaikka valintaperuste olikin ehkä kyseenalainen. Haloo, kuka valitsee työpaikkansa tänä päivänä pääkaupunkiseudulla tuolla perusteella? Ajattelin tuolloin meneväni vähäksi aikaa katsomaan – no, nyt on vähän katsottu, on jo lähes neljännesvuosisata takana.
Vuosien aikana olen saanut tehdä monia erilaisia tehtäviä. Olen myös tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Väitän nähneeni työssä kaikenlaista ja väitän oppineeni valtavasti erilaisia asioita. Väitän myös, että kaikki tämä on antanut minulle paljon. Työyhteisöni ovat pääsääntöisesti olleet mukavia, toki näihin vuosiin mahtuu myös vähemmän mukaviakin asioita. Se on luonnollista, eihän kenelläkään voi olla koko ajan supermukavaa, vai voiko? Monet työkavereistani ja esimiehistäni ovat olleet kannustavia. Nykyinen esimieheni on tässä asiassa huippu. Hän on antanut minulle mahdollisuuden kehittää itseäni kiinnostukseni mukaan. Lisäksi otin vastaan lisätehtävän muutaman päivän harkinnan jälkeen. Alussa toki jännitti, kuinka selviän tuosta hommasta. Pomo kannusti, puoli vuotta on mennyt, olen suoriutunut ihan hyvin ja oppinut taas valtavasti!
Kirjoitukseni otsikko, Uuden edessä, viittaa tulevaan muutokseen. Ensi vuoden alussa työpaikallamme tapahtuu iso organisaatiomuutos. Aiemmat muutoksemme ovat olleet tähän verrattuna pieniä. Suhtaudun muutokseen rauhallisesti ja odotan mielenkiinnolla, mitä uutta taas saankaan oppia. Uskon, että tämäkin muutos on meille kaikille siinä mukana oleville mahdollisuus. Ihminen saa kaikista kokemistaan asioista itselleen jotain. Toivon ja tiedän, että saan ensi vuonnakin työskennellä mukavien ihmisten kanssa ja varmasti tehdä innostavaa työtä. Useasti se mihin uskoo, lopulta toteutuu.
Lopuksi toivon, että suuresta muutoksesta huolimatta kaikki työkaverini jaksaisivat olla yhtä innostuneita kuin alussa mainitsemani henkilö. Meillä kaikilla on paljon mukavia asioita edessäpäin, vaikka hetkittäin ehkä joudummekin ”tarpomaan suossa”. Siihen taas auttaa yhdessä tsemppaaminen.
 
Aurinkoista kesää ja mukavaa lomaa kaikille!