Pistäydyin viime viikolla Espanjan Aurinkorannikolla. Aurinko lämmitti Fuengirolassa kuin Suomen suvessa ja ruoka oli hyvää. Siihen ne yhtäläisyyden sitten jäivätkin.

 

Finnairin lentoemäntä katsoi silmiin ja toivotti tervetulleeksi lennolle. Matkan aikana jatkui sama hyväntuulisuus. ”Ole hyvä” ja ”saako olla vielä jotain” kuuluivat myös lentoemon sanavarastoon. Huolehtivainen katse ohikulkiessa käytävällä lisäsi luottamusta. ”Hei ja tervetuloa uudelleen” toivotettiin lähtiessä.

 

Ulkona vedin keuhkot täyteen välimerenraikasta ilmaa ja spurttasin hotelliin majoittumaan. Respan frouva tuskin nosti katsettaan, kun tulin tiskille. Ei myöskään tervehtinyt. Booking.comista printattu paperi toimi välillämme sanansaattajana.

 

Hotellin runsas aamiainen oli myös maittava. Täällä ei kannata laihduttaa. Sen teen kotona kalliimman ruoan maassa. Noustessani aamiaispöydästä mietin jo mielessäni kaunista kiitosta ovella päivystävälle henkilölle. Olin juuri tulossa hänen luokseen suu avautumassa vuolaaseen kiitokseen. Virkailijan pää kääntyi pöllönä 90 astetta sivulle ja katse tarrautui tiukasti kohti näyttöruutua. Tästä pöllämystyneenä en saanut sanaa suustani, vaan kävelin ulos.

 

Hyvä asiakaspalvelu on asiakastilanteen hallintaa kohtaamisesta lopetukseen asti. Hyvästä asiakaspalvelusta jää asiakkaalle muistiin mielikuva. Asiakaspalvelu onnistui, jos jäi tunne, että sai enemmän kuin mitä yleisesti alalla tehdään. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen, koska ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Asiakaspalvelijalla, joka arvostaa työtään ja sitoutuu tehtäviinsä, on edellytykset onnistua tehtävässään.

 

Palvelun laatu on kilpailukeino, johon jokainen työntekijä yrityksessä omalla toiminnallaan vaikuttaa – hyvin tai huonosti.

 

Satakuntalaiset särmäni ovat sen verran hioutumattomat, että valmistauduin vielä toiseen lausahdukseen hotellissa. Itse en kannata sanapaastoa. Valitettavasti respan frouva ei ollut lähtiessäni työvuorossa. Kiitoksen sai ihana espanjalainen herrasmies.

 

-Kiitos näkemiin