Rakennuspaikan- ja tavan valinta, lainaluvan saaminen, talopaketin hankinta, rakennusluvat, naapurien kuulemiset ja vastaavan mestarin löytäminen aloittaa talon rakentumisen.
Kun salaojat on kaivettu ja vettä läpäisevät sorat tärytetty siirytään loogisesti anturan tekoon. Sekin on helppoa valmiiden muottien avulla. Kyllä meitä ensikertalaisia lellitään.
Harkot tilattu, check. Laastit toimitettu, check. Muurari palkattu, check. Asiat etenee omalla vauhdillaan, ongelmitta. Helppoahan tämä on sitä ajattelee.
Rakennustarvikkeita saa halvalla tuttujen työmaalta, jos jaksaa kantaa. Saappaan upotessa mutaan ja yli 20 kiloa painavan harkon tipahtaessa auton valokeilan ulottumattomiin
sitä kummasti miettii paljonko tässä säästettiin? Kolmannen pakettiautollisen jälkeen säästö tuntuu vieläkin mitättömämmältä. Lopullisen sinettinsä asia saa,
kun kellarikerros valmistuu ja harkkolavoja on jäljellä kymmenkunta.
Rakentajan oppitunti numero yksi. Virhearvioita sattuu.
Työmaan edetessä aikataulun mukaisesti on helppo hengittää. Töissä käyminen päiväsaikaan ja rakentaminen iltaisin ja viikonloppuisin ei tunnukaan niin rankalta. Hommahan sujuu.
Kaiken aikaa uuden oppiminen ja fyysinen työ kuitenkin uuvuttaa ja kuluttaa. Sitä ei vain aina huomaa. Kaikki muuttuu rutiiniksi. Ja vaikka miten yrität suunnitella ja kuunnella, sattuu asioita joita et hallitse.
Sille vain ei voi mitään. Pulssi alkaa kummasti nousemaan kun juoksee myynninkoordinointi palaveriin, tilaten puhelimitse tonnin säkkiä laastia ja kuljetusta seuraavalle päivälle.
Samalla ihmetellen miten se laasti taas yllättäen pääsi loppumaan.
Eri rakennusvaiheet saa kuitenkin jaksamaan. Talopaketin saapuessa sitä kokee itsensä ensi kertaa talonomistajaksi. Tiilien nosto katolle antaa esimakua sisustetuista sisätiloista,
hormin valmistuminen saa haaveilemaan lämpimästä takkatulesta. Kun tilapäistä ulko-ovea asennetaan paikoilleen, unohtaa sitä, ettei ole nähnyt ystäviään ikuisuuksiin ja että ainoa asia
josta osaa keskustella on rakentaminen ja rakentaminen. Se että ruokailut jää väliin, ei haittaa. Kariseepahan muutamat kilotkin. Hyvä kun työvaatteet saa riisuttua ennenkuin uni yllättää.
Aamulla sitten taas palkkatöihin. Rakentajan arkea. Isolla A:lla.
Vihdoin koittaa kuitenkin muuttopäivä. Tilapäinen asumisjärjestely vaihtuu omaan kotiin. Aika katoaa. Sitä ei edes muista, että reilu vuosi sitten kyseltiin mikä antura on ja miten se tehdään.
Pilarikenkä, mikä? Koolausten teko ja tippapeltien asennus ovat saaneet aivan uuden merkityksen omassa sanakirjassa. Kotimme on lähes valmis. Me tehtiin se! Say that again.
Vielä on toki matkaa maaliin, mutta vauhti on tasaisen turvallinen. Jos jouluksi sitten omaan saunaan. Listat ne ehtii keväälläkin laittaa.
Enää ei ole kiire.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.