Tervehtiminen on hyvän tahdon ja kohteliaisuuden osoitus. Tervehtiminen on käytöstapa, johon törmäämme päivän aikana eri tilanteissa mm. kaupan kassalla, pihamaalla, työpaikalla. Olen miettinyt viime aikoina, miksi se on ihmisille niin vaikeata vai onko se peräti heidän mielestään jopa vastenmielistä?

Kerron muutaman tervehtimistilanteen, joihin törmäsin tässä syksyn aikana.

 

Ensimmäinen tapahtui taloyhtiömme pihakäytävällä. Olimme vanhimman tyttäreni kanssa kävelemässä parkkipaikalle, kun vastaan oli tulossa naapurin rouva. Kohdistin katseeni rouvaan jo muutaman metrin päästä ja muodostelin valmiiksi suuhuni "hei"-sanan päästääkseni sen hetken päästä ilmoille. Mutta mitä tapahtui? Rouva katsoikin katseellaan aivan toiseen suuntaan ja käveli ohitsemme aivan vierestä sanaa sanomatta. Suustani ei lähtenyt ääntäkään, sillä olin aivan mykistynyt. Auton luona sanoin tyttärelleni, että tämä ei voi olla totta. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?

 

Seuraava tilanne tapahtui sitten täällä meillä töissä konttorilla. Palaverini oli juuri päättynyt ja kävelin käytävää pitkin palatakseni omalle työpisteelleni. Vastaani käveli noin 25-vuotias naishenkilö, ja ennen kuin olin tarpeeksi lähellä tervehtiäkseni häntä, käänsi nainen päänsä seinään päin toivoen varmaankin olevansa "näkymätön mies". Sanoin "hei", ei kuulunut vastausta, jatkoin kävelemistä huoneeseeni, jossa olin aivan tyrmistynyt.

 

Myös matka konttorilta ruokalaan on oma tapauksensa. Vastaan tulee viikoittain useampi työntekijä, useimmiten kuitenkin toimihenkilöitä, ja miten käykään? Ei tervehditä. "Hei"-sanani kaikuu taivaan tuuliin ja siihen ei tule vastausta. Olemmeko täällä työpaikallamme näin sivistymättömiä?

 

Tuon kotipihan kohtaamisen voisin hyväksyä, mutta että täällä työpaikalla ihmiset eivät osaa käytöstapoja. Olemmehan kaikki ns. puolituttuja, koska samassa työpaikassa olemme.

 

Hei, nyökkäys, hymyileminen - vain vähän tarvitaan                                 

 

Eri kulttuureista löytyy paljon "vaativampia" tervehtimistapoja kuten poskisuudelmat, kätteleminen ja halaaminen. Näistä edellä mainitsemistani tervehtimistilanteista olisi selvitty hyvin lyhyellä "hei"-sanalla. Vain vähän olisi tarvittu vastapuolelta.

 

 

Perjantaisin "oikein hyvää huomenta" ja "oikein hyvästi"

 

Ilokseni meiltä löytyy kuitenkin henkilöitä, jotka omalla käytöksellään piristävät työpäiviäni. Pari vuotta sitten erään mieshenkilön kanssa meille tuli tavaksi sanoa aina perjantaiaamuisin "oikein hyvää huomenta". Olihan kyseessä perjantai ja sen jälkeen alkaisi viikonloppu. Muutettuani työpistettäni toiseen paikkaan on tämä tervehtimistapa hieman jäänyt, kun näemme harvemmin, mutta tilalle on tuullut toinen tapa. Eräs mieshenkilö sanoo työpisteeni ohi kulkiessaan "hyvästi" ja perjantaisin sen on "oikein hyvästi". Minulle näistä tulee oikein hyvä mieli.

 

Miellyttävän vuorovaikutuksen syntymistä ihmisten välille ja arjen sujuvuutta auttavat toisten huomioiminen. Hymyillään kun kohdataan ja sanotaan "pieni", mutta merkityksellinen "hei"-sana siihen perään.