Vuosi sitten kohtasin nelimetrisen itseni Kannelmäen Prismassa. Olin shop and go –tyyppisesti liikenteessä, kuumeisessa etsinnässä uudet vaelluskengät (älkää muuten ihan oikeasti ostako uusia kenkiä ilman sisäänkävelyvaihetta) hetkeä ennen Hetta-Pallas –vaellusta. Kiireisen sovitusvimman vallassa vilkaisin maastotossu toisessa jalassa, paljaat varpaat toisessa, olkani yli ja kas, sieltä minulle hymyili vallan samannäköinen tyttö jota olen tottunut aamuisin peilistä katsomaan. Aamuisin tosin ilman sitä hymyä mutta eniveis. Lattiasta kattoon –plakaatissa viiletin rullaluistimilla Käpylän puistokatuja naamallani sellainen virne että kärpäset alta.

Toisen kerran törmäsin itseeni varatessani lääkäriaikaa nykytyyliin netin kautta Lääkärikeskus Mehiläisestä. Sivustolla surffaillessani törmäsin jälleen hymyilevään itseeni, tällä kertaa läppärin näytöltä. Toinen itseni kohtaaminen sai minut hetkeksi pohtimaan, mitä tuotteita ja mielikuvia minä itselläni eli kuvillani mainostan.

Kuvapankkikuvaukset heinäkuussa 2008. Aamu valkenee aurinkoisena mutta minua ketuttaa. On viimeinen päivä töissä ennen lomaa, päällä ”maailma loppuu jos en tee tätä kaikkea tänään” –tunne ja mainoskuvaukset sovittuina keskelle päivää. Kyllä, silloinen työnantajani suhtautui suvaitsevasti sivutöihini ja salli minun poistua pariksi tunniksi kesken työpäivän tyydyttämään narsistisen minäni tarpeita. Lounas on jäänyt väliin jo useampana päivänä, päätä jomottaa ja kiireen tuntu saa äksyttelemään. Hymyile siinä sitten ja juuri niinhän minä teen. Kuvaukset siis menivät hyvin, olin tyylilleni uskollisena sporttinen, tarpeeksi sievä ja tehokas joten kahdessa tunnissa setti oli kasassa ja pääsin takaisin puurtamaan päivätyöni pariin.

Tutkimusten mukaan kauniit kasvot ja leveä hymy myyvät. Oletteko huomanneet iltapäivälehtien kansien olevan usein koristettu missien ja muiden näyttävien julkkisnaisten kasvoilla? Jos ette vielä ole, niin kiinnittäkääpä huomiota. Kaikessa mainonnassa myydään mielikuvia, uskomuksia paremmasta huomisesta ja ehjemmästä minäkuvasta. Koska itse tein urheilumallin töitä, olen tottunut näkemään itseni urheilutamineissa liikunta-aiheisissa mainoksissa. Milloin mainostan energia-, milloin palautusjuomaa, sauvakävelymerkkiä tai kuten Mehiläisen sivuilla, liikuntaklinikkaa. Asia huvittaa minua suunnattomasti, sillä huolimatta sinnikkäistä yrityksistäni eri lajien parissa olin koululiikunnassa aina se joukon jatko, joka ei meinannut mahtua kumpaankaan joukkueeseen. Teini-ikäisenä olin pitkine jalkoineni niin kömpelö, ettei suoraan kävelemisestä tahtonut tulla mitään. Lättäjalkapohjiani jouduin treenaamaan joka ilta tulitikkujen avulla: tikku lattialle ja varpailla kiinni; tervetuloa jalkaholvi!

Lyhyenä yhteenvetona edelliseen voidaan todeta minun mainostaneen tuotteita, joita en itse liittäisi itseeni. Asialla ei kuitenkaan liene merkitystä, sillä kuvani menevät vuosienkin jälkeen edelleen kaupaksi. Kuvien minä ei vanhene ja aina tulee uusia tuotteita mainoskasvoja vailla.

Lopuksi kaikille naistenlehtien ynnä muiden medioiden malleja kadehtiville tiedoksi: meitä mainoksissa liiteleviä pitkäkinttuja ja räpsyripsiäkin närästää. Myös meille tulee ripuli silloin kun on tullakseen. Meillä on parisuhdeongelmia, päihdeongelmia, kaiken maailman ongelmia ihan niin kuin teillä kaikilla muillakin. Mekin toivomme parempaa huomista ja ostamme sen pölynimurin, jonka varressa mainoksessa on kiinni se kaikista komein mies. Samat totuudet ja lainalaisuudet pätevät meihin siinä missä teihin muihinkin. Ai niin, ja tämä viimeinen tieto tekee teidät viimeistään onnellisiksi: Photoshop on jumalten väline, sillä saa sammakostakin kauniin.