Olen puutarhurina sitä aikovaa lajia. Meitä on monia. Mielestäni on paikallaan valottaa tämän lajityypin ominaispiirteitä niille, joilla ei kenties vielä ole puutarhaa. Kaikki puutarhasta haaveilevat lukevat puutarhalehtiä ja niissä ei mainita halaistua sanaa minun lajistani. Niissä puutarhurit ovat ylisuoriutuvaa lajia. Ajattelin itsekin siirtyä tähän lajiin eläkkeellä (siis 70+ v nykymenolla). Vielä vuosikymmeniä hoidan tarhaani otopena eli oman työn ja perheeni ohella. Sen kyllä huomaa.

Yritänkin nykyisin vältellä puutarhalehtiä.

Lehdissä puutarhanhoito on eheyttävä kokemus. Kiusatun kaupunkilaisen mahdollisuus olla yhtä äiti maan kanssa ja palata juurilleen. Nähdä työnsä hedelmät. Piha on yhtä kukkaloistoa keväästä syksyyn ja saa Feng Shui -asiantuntijan itkemään ilosta. Siellä sielu lepää ja purot solisevat. Raukea puutarhuri siemailee riippukeinussa itsetehtyä mustaherukanlehtijuomaa.

Jos haluat säilyttää puutarhaunelmasi, keskeytä lukeminen tähän.

Otetaanpa viime talvi. Minulla on kolme omenapuuta, jotka syksyllä antoivat ah niin ihanan sadon päästyään vihdoin viiden vuoden kypsään ikään. Sitä ennen ei satoa juuri tullut. Päätin tehdä talvisuojauksen erityisen huolella talttahampaita torjuakseni. Ensin rungon ympärille spiraalia ja sitten koko alueen ympärille kunnon aitaus. Kaikki sujui hyvin keväthangille asti. Kävin jopa muutaman kerran kaivamassa aitauksen ympärille metrin levyisen vallihaudan, jotta puput eivät pääse aarteideni kimppuun. Mainittakoon että lunta oli vyötärööni asti (olen 163,5 cm pitkä) ja urakka kesti kepeästi kolme tuntia kerrallaan. Selkää jomotti oikein kunnolla seuraavat päivät.

Mikään ei ole niin lohduton näky kuin ytimeen asti kaluttu runko kevätauringon kalvaassa valossa. Siinä ne nököttivät kelteisillään Pekka, Vuokko ja Maikki.

 

Metsäjänis versus Vuokko 1-0

Asiaan vihkiytyneet tietävät, että rungolla on toivoa, jos kuori ei ole nilaan asti syöty aivan ympäriinsä. Tässä saattohoitovaiheessa potilaan tilaa yritetään helpottaa. Leikkasin täysinkalutut oksat pois ja laitoin balsamia haavoihin. Lehdet puhkesivat ja kukatkin aikanaan, mutta eivätkö ne kuihtuneetkin paljon nopeammin kuin yleensä? Pahinta on epätietoisuus. Iskeekö sienitauti, pistiäinen, kuivuus? Jaksaako runko tervehtyä ja kantaa satoa? Riutuvatko rakkaat puuni hiljaa pois?

Keväästä lähtien olen haaveillut mureasta ja hyvinmarinoituneesta jänispaistista omenalisukkeiden kera. Tietääkö kukaan hyvää reseptiä ja niiden jousiampujien yhteystietoja?