Lähdimme mieheni toiveesta pitkälle viikonloppumatkalle Venetsiaan juhlistamaan 10-vuotishää­päiväämme. Kohde oli minullekin mieleen, vaikkakin olisin ehkä valinnut toisin. Miksikö? Ehkä ajattelin, että olisimme voineet valita jonkin suuremman metropolin, jossa voisi aistia paremmin alkuperäistä elämänmenoa, ilman turistiruuhkaa. Tai ehkä olin vailla vahvaa näkemystä matkakohteesta ja valmis lähtemään lähes minne vain, pitkästä aikaa.

Ainutlaatuinen reitti lentokentältä suoraan ytimeen

                                     
Kuitenkin innoissani odotin matkaamme ja ostin Mondon Venetsian printtioppaankin, jonka luin hiirenkorville jo ennen lentokoneeseen pääsyä. Sen olimme jo päättäneet, että käytämme mahdollisuuden siirtyä – ainoana kaupunkina maailmassa – lentokentältä Alilaguna-vesibussilla suoraan kaupungin ytimeen, siis lähestyä kaupunkia suoraan sen ominaisesta elementistä käsin. Vesibussi pysähteli monella lähisaarella, joilla olisi voinut vierailla – mikäli aikaa olisi ollut enemmän kuin kaksi kokonaista päivää. Ja vaikkakin aikaa meni edestakaiseen vesibussimatkailuun, niin se kannatti helteisenä päivänä.
 
Nousimme vesibussista suoraan tapahtumien kesken turisteja kuhisevalle rantakadulle San Marcon –kaupunginosassa vain kivenheiton päästä Piazza San Marcosta, Venetsian tunnetuimmasta aukiosta. Siitä lähtien turisteja pitikin väistellä koko matkan ajan.

Lisää ainutlaatuisuutta – autottomuus ja vesitiet

 
Ihana Venetsia on täydellisen pittoresti kaupunki.  Lukemattomat kanaalit ja sadat sillat rikkovat ja yhdistävät katuverkkoa. Kävellessä kujilla luulee säännönmukaisesti päätyvänsä umpikujaan, mutta aina ennen seinää löytyy uusi kuja, josta pääsee eteenpäin, uusille kujille ja aukioille.
 
Kaupungille ominaista on autottomuus, joka antaa sen elämänmenoon ainutlaatuisen leiman. Kaikki tavarankuljetus tapahtuu vesiteitse ja loput hartiavoimin. Kujilla ja kanavanvarsilla liikkuessaan kuuleekin toistuvasti kulman takaa ”Attenzione!” sen merkiksi, että nyt tulee väistää aisakärryjä vetävää miestä.
 
Maailman kauneimmaksi tieksikin tituleerattu Canal Grande on todellinen valtaväylä, jossa alukset kiitävät kolmella kaistalla kuljettaen turisteja ja paikallisia sekä tavaroita. Ulkopuolisesta näyttäisi kanavassa vallitsevan jonkinlainen hallittu kaaos. Eipä ihme, että vain paikallisilla on lupa ohjata niitä. Canal Granden varrella voi ihastella rustiikkeja palatseja. Ei siis välttämättä tarvitse jonotella kymmenien metrien jonossa Dogen palatsiin San Marcolla, vaan ihmetellä matkan varrella esteettisiä elämyksiä, joita koko kaupunki on pullollaan.
 
Venetsia on kostea ja lähes helteinen jo toukokuun lopussa. Vesiraja kasvoi vihreää levää ja paikoin myös simpukoita. Aika ajoin saattoi haistaa saippuaisen parfyymin tuoksun sekä merenelävät, joita kuljetettiin ristoranteihin, trattorioihin ja myytäväksi mm. Rialton kalatorille. Kuljetusmiehien lisäksi toinen ryhmä, johon kirjaimellisesti törmää kujilla, on rakennus- ja remonttimiehet; kaupunki kaipaa perustusten rapautuessa vedessä kunnostamista alati.

Minun suositukseniKoristeelliset gondolit Rialtossa

  • Tutustu Venetsiaan vesiteitse – mahdollisuuksia on monia: vaporetto eli vesibussi, gondoli, nopea Canal Granden poikkiteitse ylittävä traghetto tai jopa soutukurssi, jolle voi osallistua turistitkin.
  • Päämäärätön haahuilu ja vaeltelu, ympyrän kiertäminen ja jopa eksyily kapeilla kujilla ja lukemattomilla silloilla. Haistelu, maistelu ja ihmisten tarkkailu!
  • Ihana ruoka, joista parhaimmistoa ovat merenelävät simpukat, scampit, musta spagetti sekä tietysti pastat ja pizzat, ricotta-pinaattipiirakka, ja sokerina pohjalla pistaasijäätelö. Nam!
 
Lämpesin täydellisesti ja nyt olen täysin hullaantunut ihmeelliseen Venetsian kaupunkiin. Voi kunpa olisin ehtinyt tutustua paremmin siihen ja tylsistyä vielä enemmän sen kujilla, aukioilla ja silloilla. On monta hyvää syytä joku päivä palata takaisin – suosittelen!