Olen vaalinut omaa viljelyspalstaani kohta kolme vuotta. Vuosien jonotuksen jälkeen sain sijainniltaan loistavan ja hyvin hoidetun viljelyspalstan, josta oli helppo aloittaa.Tähän kolmeen vuoteen mahtuu niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Tämä kesä on ensimmäinen, kun satoa ei ole tarvinnut jakaa jänisten, myyrien tai muiden luvattomien vierailijoiden kesken.

Istutin ensimmäistä kertaa avomaankurkun taimia ja sain aivan loistavan sadon, uusia kukkia tulee edelleen. Lajike on mitä mainioin, ei yhtään karvas vaan voin käyttää sitä salaatteihin, säilöntään, leivän päälle sekä syödä sellaisenaan. Innolla odotan koristekurpitsan kasvamista, näyttää tulevan monen muotoista ja väristä kurpitsaa.

Tänä kesänä onnistuin myös tuhoamaan kesäkurpitsani liiallisella kastelulla. En tiennyt että niitä voi kastella liikaa. Kaikki uudet kurpitsan alut menivät keltaiseksi ja pehmeäksi. Nyt näyttää hyvältä, olen maltillisesti kastellut ja  saan vielä mukavan loppukesän sadon.
 
Istutin ensimmäistä kertaa myös pensaspapua. Kasvatin taimet siemenestä parvekkeella ja toukokuussa istutin vahvat pavunalut maahan. Aivan loistava kasvi, satoa on tullut todella runsaasti. Olen pakastanut talven varalle, lisännyt salaatteihin, munakkaaseen ja syönyt sellaisenaan. Huomasin että noin 4 minuutin keittoajalla sain maun hyvin esille.
 
Mielenkiinnolla seuraan naapureideni palstojen aitaamista. Ymmärrän toki viljelijöiden halun suojata pienen viheriönsä tunkeilijoilta. Minulla taas on päinvastainen pulma, mietin kuumeisesti miten saisin palstani aidattua niin, että tyttäreni lemmikki, leijonaharjaskani Nelli pysyisi aidan sisäpuolella.
Kuvittelen mielessäni miten me tyttäreni kanssa viiletämme pyörillä kohti palstaa, Nelli istuisi korissa karvat hulmuten. Saa nähdä toteutuuko se koskaan. Joka syksy päätän ostaa aitaverkkoa  mutta aina se on jäänyt, ehkäpä ensi vuonna.  
 
 
Kuvassa kevättöitä toukokuussa