Matkailussa on monta vaihetta, kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia. Matkaa suunnitellessa menee tovi jos toinenkin karttoja, reittejä, kohteita tai hotellivaihtoehtoja arvoidessa. Matkalla ollessa eletään sitä unelmaa sitten todeksi. Joku päivä on parempi kuin toinen ja välillä on niitä päiviä, että toivoisi ajan pysähtyvän johonkin kohtaan, maisemaan ja hetkeen. Tajuaa, että tämän, juuri tämän ainutkertaisen hetken haluaisin ottaa mukaani tai ainakin muistaa läpi elämäni.

Matkan jälkeen pyykin peseminen, elämän järjestäminen taas tuttuihin kuvioihin on vielä se ponnistus, joka harvemmin maistuu tai jossa voisi oikaista kärsimättä sitä tuskaa, että kaikki on levällään ja töihin tai muuhunkaan arkiseen ei huvittaisi ryhtyä.
 
Ristiriita loman ja arjen välillä on tietenkin myös toivottava. Kuka muuten hinkuisi lomalle, jos se ei mitenkään eroaisi puuduttavasta toimistotyöstä. Elämä ennen joulua ja elämä ennen juhannusta – niinhän vuosisuunnittelu ja puurtaminen jaksottuvat. Sitten on vielä elämä ennen joulua ja talvilomaa ja elämä ennen juhannusta ja kesälomaa. Näin se minulla ainakin menee. On niin ihana aloittaa uuden loman suunnittelu, tehdä se mahdollisimman pian. Näin elämässä jaksottuvat kaikenlaiset suunnitelmat, toteutukset ja muistelot sulassa sovussa.
 
Tänä kesänä teimme laiva – automatkan Saksaan, Itävaltaan ja Pohjois-Italiaan. Kauas on pitkä matka, mutta onneksi oli myös mukavasti aikaa, lähes 3 viikkoa. Moottoriteitä ja vuoristoteitä, aurinkoa, ukkosta, hellettä ja vilua. Kaikkea ehdimme lomallamme kokea. Päätepisteessä Italian Garda-järvellä saimme huokaista kaikki vuoristoteiden jännitykset ja pulahtaa ihanan siniseen veteen. Maiseman kauneus on niin huikea, että sitä ei pilaa mikään. Italialainen eleganssi esittäytyy iltaisin rantakadulla. Sitä katsellessa voi vain hämmästellä korkokenkien, huikean korkeiden korkojen kopsetta. Omat mukavuuteen taipuvat avokkaat vaikuttavat hieman tylsiltä, mutta epäilen kyllä omien taitojeni riittämättömyyttä tuollaisilla kävelemään. 
 
Lomalla on mukavaa elää hieman leveämmin, ruokailla iltaisin, herkutella paikallisilla makuelämyksillä ja istua lasillisen ääressä pidempäänkin viipyillen. Se mikä lomamatkoilla on merkillepantavaa, on tuo hintataso. Miten voi olla mahdollista, että suomalaiseen hintatasoon ei tunnu yltävän mikään muu maa. Jos käyn syömässä helsinkiläisessä keskitason ravintolassa, otan vaikkapa pastaa tai pihvin. Suomessa jokaisesta annoksesta joutuu maksamaan 5 – 10 euroa Suomi-lisää. Ruoka täällä monessa rossossa on vielä kohtuullisen keskinkertaista tai joskus jopa huonoa. Saksassa, Itävallassa ja Italiassa kaksi henkeä syö oikein mukavasti sillä rahalla joka Suomessa menee yhden henkilön annokseen. Valkoviiniä tuodaan yleensä kannullinen yhteen annokseen, hinta murto-osa suomalaisesta tasosta. Entäs leipä! Meinasin lentää selälleni Stockmannilla käydessäni. Tuore leipä tai leipänen maksoi yli 4 euroa. Saksan leipomossa ostimme esimerkiksi sämpylöitä evääksi rannalle vain muutamalla kymmenellä sentillä. Leivän ja isonkin sai jo eurolla. Mistä ihmeestä tämmöiset hintaerot voivat johtua? Ei mene minun jakeluun. Luulin, että Italiassa on kallista, mutta illallinen taisi vain kerran olla yli 60 euroa kahdelta henkilöltä. Samaa EU:ta ja täällä me maksamme joka ikisestä asiasta kauheat hinnat!
 
Loman jälkeiseen elämään kuuluu tämä pyristeleminen, kun Suomen hintatasoa vain hämmästelee. Lomamatkan hinnat ovat vielä mielessä ja hintatasoa tulee väkisinkin vertailleeksi. Matkalla minusta on mukavaa kierrellä aivan tavallisissa kaupoissa katselemassa tarjontaa ja mitä erilaisempia tuotteita. Mukaan tulee ostettua kaikenlaista; mausteita, säilykkeitä, viiniä ja nyt Italiasta litratolkulla oliiviölyjä. Lomafiiliksiä voi elää uudelleen näitä tölkkejä ja purkkeja availlessaan.
 
Oi, kallis kotimaa Suomi sulo-pohjola vai miten laulu meneekään. Kierrokset tasoittuvat, oman maan hintatasoon tottuu ja rahat menee niin täällä kuin sielläkin. Uusia matkasuunnitelmia on ja matkakohteita ja maailmaa on vielä nähtävänä vaikka millä mitalla. Syksyn saapuminen ja ilmojen viileneminen tuovat puhtia arkipuuhiin ja sienimetstä houkuttaa enemmän kuin kuuma hiekkaranta. Toistaiseksi. Ennen seuraavaa reissua. Onhan tämä Suomikin jotain! Ihan kiva.