Ihana loppukesän päivä on kääntymässä illaksi ja olen koirien kanssa metsässä. Molemmat tuhisevat omien hajujälkiensä vieminä ja minä imen itseeni suopursun tuoksua. Ihana päästä eroon tohinasta jota on jatkunut jo viikon ja pitempäänkin. Rippijuhlat tulossa eikä mikään ole vielä valmista. Olen päättänyt  leipoa ja tehdä tarjottavat itse ja nyt alkaa hiukan ahdistaa, no ollakseni aivan rehellinen, alkaa kiristämään aika tavalla. Kuinka kukaan edes hitusella maalaisjärjellä varustettu ihminen on voinut päättää että konfirmaatio on lauantaina kello 12.00. Olisi ollut järkevää jättää edes yksi lomapäivä tätä rupeamaa varten, mutta ei ajatus kantanut niin pitkälle alkukesästä. Nyt tiedän tasan tarkkaan mitä teen loppuviikon pimenevinä öinä. En ainakaan nuku. Ensimmäinen kerta naismuistiin kun en odota perjantaita.

 

 

Se taisi olla Saksankallion ja Mansikkamäen puolimatkassa tai sitten suklaakakun ja kalavoileipäkakun viimeistelymietintöjen keskivaiheilla kun mieleeni hiipi kysymys, joka saikin sen metsäreissun nautinnon vaihtumaan hiipiväksi häpeäntunteeksi. Mitä tarkoittaa ripillepääsy? Mieleen tulivat naimaluvat, nimenvahvistukset ja muut heitot, mutta jotenkaan ne eivät tuntuneet ihan vakuuttavilta selityksilta. Vakaumuksellisena ateistina olen antanut uskonnontuntien aiheiden soljua korvien ohitse sen kummempia muistijälkiä jättämättä. No, ei hätä ole tämän näköinen, kännykkä esiin ja soitto tulevalle konfirmoidulle. Tyhjä jäi vetävän käteen. Juuri sitä nimenomaista asiaa ei kuulemma oltu käsitelty lainkaan koko rippileirin aikana, mutta se ei tuntunut huolettavan itse juhlakalua. Olihan tärkeämmät asiat nyt mietittävinä kuten juhlamekko, korkkarit, meikki ja tukka. Järkytyksen jälkeen iski häpeä. Miten voi olla mahdollista etten voi tietää tuollaista perusasiaa? Ja mikä pahinta, ripillepääsijä on toiseksi vanhin lapseni. Olen siis yhdet luhlat jo läpikäynyt ja autuaan tietämättömänä miksi. Tässä vaiheessa ajatukset alkoivat lähestymään jo syntyjä syviä.

 

 

 

Ilta hurahti enkä ehtinyt tietoa aiheesta etsimään joten seuraavana päivänä aloitin varovaisen tunnustelun työpaikan aamukahvilpöydässä kahvittelijoiden iloksi. Naimaluvan kannalla oli enemmistö ja muutamat ehdottivat sitä nimenvahvistustakin, mutten tullut hullua hurskaammaksi senkään session aikana. Häpeän tunne helpotti aavistuksen. Ei ne muutkaan tienneet ja olivat sentään insinöörejä! Kotiin tullessa en ehtinyt kotiovea sulkea kun jo hyökkäsin googlen kimppuun, Rippi, ripillepääsy, konfirmaatio jne. Saatuaan rippikoulussa opetusta kastettu tunnustautuu konfirmaatiossa Jumalan seuraajaksi. Konfirmaatio tarkoittaa vahvistamista, Jumala toimii korfirmoitujen vahvistajana. Amen. Ja sitten suklaakakkujen, mekkojen ja muiden tärkeiden asioiden kimppuun.