Sähköposti on sitten ketterä väline. Se on nopea ja selkeä eikä keskeytä vastaanottajaa sopimattomana hetkenä. Ja mikä parasta, siitä jää muistilappu sekä lähettäjälle että vastaanottajalle.

Näin perustelen itselleni, kun välttelen kännykkää ja tyrkkään taas spostia menemään. Homma hoidossa, sehän on oikeastaan jo puoliksi tehty. Kätevää - vai onko sittenkään?

Kun kirjoittaa, joutuu tarkoin miettimään, miten asian esittää, jotta viesti menisi oikein perille. Usein se ei silti mene. Syntyy väärinkäsityksiä. Hyväksi aiottu aie hyppääkin sammakkona ruudulta. Vastaanottaja ei tunnista sammakkoa prinssiksi, ja suutelon sijaan mätkähyttää sen rupisena takaisin. Siinä sitä sitten pallotellaan tahmaista eläinparkaa ees taas ja ihmetellään, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Itse asia hautautui hernehtimisen alle.

Sähköposti on niin kätevä vehje, että siinä ihminen ikäänkuin kasvattaa kuoret ympärilleen. Kuten autoa ajaessa. Metallikuoren suojissa ratinpyörittäjän käytös kanssakulkijoita kohtaan muuttuu aggressiiviseksi. Mä olin ensin! Mitä törppö tupeksii! Tööt! Ehdinpäs jälkivihreillä...vähän kuraa roiskui, mummo kastui, mitä välii...

Sähköisillä vehkeillä viestiessä ihminen on tylympi kuin kasvokkain keskustellessa. Hyviä, tai pitäisikö sanoa pahoja, esimerkkejä on keskustelupalstoilla, joissa anonyymiyden turvin roiskutellaan rapaa kaksin käsin.

Kuuntelepa loistava keskustelu aiheesta: Ylen Aristoteleen kantapää – Jäätykööt varpaasi sinisiksi, ääliö. http://areena.yle.fi/audio/1300439343381

Peruspertin asiallinen kysymys on saanut vastaukseksi hämmentävän törkeitä henkilöönkäypiä herjauksia. Siinä on kysymys vain talon lämmitysjärjestelmästä, mutta vastaajan mopo lähti käsistä ja väärään suuntaan. Ohjelmassa haastatellaan Jukka Korpelaa netiketin puolestapuhujana.

Tylyys on siis kovin helppoa, ja usein - näin uskon - se on ihan tahatonta. Laitoin tänään itselleni korvan taa muutaman mukavan keskusteluvinkin (sinäkin voit näistä hyötyä):

• Et voi olla liian kohtelias, kun meilaat. Siirappi sikseen. Ystävällisyys on in.

• Jos et tunne vastaanottajaa, ole tarkkana sävyjen kanssa.

• Huumoria ei aina tunnisteta huumoriksi.

• Älä vastaa posteihin kiukkuisena, odota vaikka yön yli.

• ÄLÄ HUUDA!!! Säästä versaalit ja ylimääräiset huutomerkit.

• Älä väännä rautakangesta. Lukija ei ole idiootti.

• Kerro tärkein heti otsikossa. Vastaanottaja ei välttämättä muuta luekaan.

• Kirje on kirje, meilikin. Se on tarkoitettu vain vastaanottajalle. Mieti, onko oikein edelleenlähettää se.

• Koetapa seuraavaksi soittaa tai tavata ihminen, jolle meinasit meilata.

• Varaudu iloisiin yllätyksiin - asiat sujuvat parhaiten livenä.

Kirjoitellaan, soitellaan ja nähdään!