Pari vuotta sitten julkisuuteen nousi kaksi ulkomaalaista isoäitiä, jotka anoivat oleskelulupaa Suomeen voidakseen asua lastensa luona. Silloin suuri enemmistö suomalaisista näytti pitävän epäinhimillisenä lakia, joka ei heille tätä suonut. Kristillis-sosiaalisia arvoja kannattavan Perussuomalaiset rp:n johtohahmo Jussi Halla-aho oli vielä aika yksin sitä mieltä, että ”Suomi ei voi auttaa kaikkia maailman hädänalaisia”.

Nyt voimasuhteet ovat kääntyneet päälaelleen. ”Perussuomalainen” ajattelutapa tuntuu olevan se vallitseva ajattelutapa. Ehkä moni hiljaa mielessään ajatteli niin ennenkin, mutta nyt voi myös julkisesti ja häpeilemättä sanoa, että kaikki Suomeen tulevat ulkomaalaiset ovat vain elintasopakolaisia ja sosiaalipummeja.

Poikkeuksia ovat ne harvat valkoiset ja korkeasti koulutetut länsimaalaiset, jotka ovat tulleet tänne oikeasti tekemään työtä – tai ahkerat aasialaiset, jotka perustavat ravintoloita, joissa saa halvalla hyvää ruokaa. Tällainen ajattelu ei ole rasistista vaan maahanmuuttokriittistä. Onko se myös oikeudenmukaista, inhimillistä, tasa-arvoista ja moraalista, kaikki perussuomalaisia arvoja?

Mogadishu, here I come!

Suomihan on paratiisi, jossa yhteiskunta pitää huolta kaikista – niistäkin, jotka eivät pysty itse ansaitsemaan elantoaan. Elämä on helppoa ja kaikki ihmiset onnellisia. Ja siksihän kaikki tänne haluavat.

Onkin vaikea ymmärtää, miksi sadat tuhannet suomalaiset ovat aikojen kuluessa lähteneet täältä muualle, mm. Amerikkaan ja Ruotsiin. He eivät ole paenneet vainoja, ruoho vain on näyttänyt vihreämmältä muualla. Täältä saa lähteä, mutta tänne ei saa tulla. Suomalaiset luonnollisesti lähtevät menestymään ja hyödyttämään muita yhteiskuntia, eivät aiheuttamaan vahinkoa tai hyötymään muiden työn tuloksista. Ruotsissa muutama vuosikymmen sitten keskustelua herättäneitä finnjäveleitä ei lasketa.

Mutta kun joskus on vaan pakko lähteä, jos haluaa elää ihmisarvoista elämää. Tai yleensäkin elää. Miten sitä voi olla niin vaikea ymmärtää? Miten voi olla niin vaikea kuvitella itsensä toisen ihmisen asemaan? Kyllä minäkin haluaisin pois Somaliasta, jos olisin sattunut syntymään sinne. Ja maailmassa on monta muuta paljon vähemmän kauheaa paikkaa, josta haluaisin pois – vaikka sitten Suomeen.

Mitähän suomalaiset ”kristillis-sosiaaliset maahanmuuttokriitikot” tekisivät, jos heräisivät joku kaunis aamu Mogadishussa? Olisivatko he sitä mieltä, että heidät saisi mielihyvin palauttaa sinne takaisin, jos he sattuisivat erehtymään sieltä joskus lähtemään?

(Be it ever so humble,) There’s no place like home, eikö niin?

Miss Suomi suomalaisessa koivikossa. Voiko kauniimpaa näkyä olla?