Nyt kesällä taas puhutaan siitä, että pitää kerätä voimia ja ladata akkuja että jaksetaan taas koko pitkä ja pimeä talvi. Jaksaminen on keskiössä niin löylynheitossa kuin juhlimisessakin - ”Se se sitten jaksaa juhlia!”.

Työelämässä (mikä hirveä sana.. onko muka jossain erikseen joku elämä johon ei kuuluisi työtä tai työtä jota tehtäisiin kokonaan elämän ulkopuolella?) jaksamisesta puhutaan kuin työ olisi jokin painava taakka jota työntekijän täytyy kantaa harteillaan. Työn maine on mustattu. Siitä on tullut sairauden lähde ja hyvän elämän vastakohta. Kun jostain asiasta puhutaan jatkuvasti näin ongelmakeskeisesti se vaikuttaa jo ihmisten ajattelutapaan.

Työraukan maine pitää palauttaa! Julistetaan Työ on kivaa –teemaviikot vaikka marraskuulle. Työpaikoilla voisi pitää joka vuosi  Paras työkaverini- kilpailun, jossa voisi ehdottaa työkaveria voittajaksi ja perustella miksi juuri hänen kanssaan on antoisaa tehdä töitä. Ja sitten kehitetään uusi  tosi-tv-konsepti, jossa seurattaisiin työstänsä nauttivia suomalaisia arjen keskellä.  (Arki muuten on se toinen joka paikassa viljelty sana.. ja entäpä sitten arjessa jaksaminen! )

Mutta siis hei, ihan tosissaan, kuka jaksaa innostua moisista pelletempuista? Nyt en jaksa kirjoittaa enempää vaan vetäydyn murehtimaan jaksamattomuuttani. Jaksamista kaikille!